Voisko joku muu tehdä päätökset mun puolesta? Ekku vs. Vii, Kumpi? Kumpa voisinkin treenata molempien kanssa täysillä mutta ei, vaan päätös on tehtävä. Rahapussi ei oikein anna nyörejä.. Jos järjellä miettii niin vastaus on aika selvä - Vii, mun pieni ihana tekosyy ;) Mutta jos laittaa tunteet peliin se on selvästi Ekku. Niin ja nyt puhutaan Agilitystä - ei muusta :)
Järki vai tunteet? :D *naur* voi tsiisus. Naisen ongelma :D
Ekku. Ekun suurin ongelma agissa on hyppääminen, jota siis ei vieläkään osata (parempaan ollaan menty huimasti, mutta ei vielä kisavalmis). Annan Ekulle vuoden loppuun asti oppia hyppäämään, eli puoli vuotta aikaa -töitä tehdään joka viikko. Mikäli ei edelleenkään osaa hypätä niin Ekku jäänee eläkkeelle agilitystä ja laji vaihtuu Mejään. Mutta Ekun kanssa agilityä on hauskaa mennä, ongelmista huolimatta.. Se osaa, se tekee, sillä on välillä omat ajatukset, huumoria tarvitaan kun Ekku lähtee radalle, se tykkää lajista - välillä vähemmän välillä enemmän. Silloin kun oikeesti onnistuu Ekun kanssa, siitä tuleva huuma on jotain mieletöntä. Ekun kanssa ollaan tapeltu agilityn parissa, käyty "pohjalla" jolloin oikeesti helpompaa olisi ollut heittää hanskat tiskiin, mutta ei. Hyppy ongelma paheni ja paheni, viime syyskuussa kisojen jälkeen päätin - Ei enää ennenkuin oppii hyppäämään. Siitä on pian vuosi.
Vii. Mun ihana pieni tekosyy, kasvanu Ekun varjossa, jääden vähemmälle (huom: mitä agilityyn tulee). Vii pian 2,5 v., agin harrastus täynnä tekosyitä ja prkl laiskuutta mun osalta. Vii syttyy, se tekee tosissaan töitä, mutta se ei tee mulle töitä vaan mun kanssa. Toisin kun ekku joka tekee kuten pyydän ja mulle mutta vii ei. Tämäkin aiheuttaa välillä harmaita hiuksia, ja jälleen tekosyitä ja jälleen ekun varjon. Mutta mielestäni koira joka tekee töitä ohjaajan kanssa on agilityä parhaimillaan. Mulla on SE koira, mutta joka ei ole Ekku. Mä aiheutan itse pohdiskeluillani varjon. Vii osaa hypätä, sillä on rakenne kunnossa (tai ainakin tuhat kertaa parempi kuin Ekun)ja sillä on jalkoja. Sillä on intoa, tarmoa ja halua, eikä niitä ole tekemällä tehty kuin Ekulle. Jaakko Suoknuuti kerran hänen kurssillaan ollessani totesi Viistä, "tämän koiran meno on kuin menisi 200km/h liikenneympyrään - ei siinä kovin hyvin käy" Luulen hänen tarkoittaneen mitä itsekin tiedän, intoa, tarmoa ja halua - ei kontrollia. Vii on pellossa kasvanut pieni blondi ipana.
Vaikka ekun hyppytekniikka ei paranisi niin että kisoja voisin ajatella ja näin jäisi kisa-eläkkeelle niin agilityä sen kanssa jatkan, niin kauan kun vain Ekun kunto kestää. Sit vaan mennään ilman rimoja ja prkl huudelleen puolin ja toisin :D
Joten ehkä se on... Vii.... mut...
torstai, 8. heinäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti