Torstaina oltiin taas koirien kanssa Mouhijärvellä jäljestelemässä.. tai oikeastaan Ekku jäljesti ja Vii tutustui jälleen sakemanneihin :)
Ekun jälki oli pisin mitä oon tähän mennessä sille eteen laittanut (ehkäpä n. 400m -->) ja maasto suht haastava (kepit, risut, kannot, kivet, puskat ja märkä maa). Ja vanheni noin pari tuntia. Hieman jänskätti mitäs ekku tuumaa jäljestä.. No kaiken huipuksi hieman ennen kun lähetiin jälkiä ajamaan laskeutui pimeys..
No eikun ekkunen liinan päähän ja menoksi. Ja pieni kippurahäntä painoi ja painoi. Annoin kaiken liinan (n. 10m) etten enää koiraakaan erottanut mutta pieni veto tuntui joten kyllä se sielä meni. Sitten itse pelästyin pahan päiväsesti kun iso lintu (tai pari) lähtivät lentoon puun oksalta mein pään päältä ja hätkähdin, ekkunen ei ottanut kuuleviin korviinsa moista ääntä, painoi vain eteenpäin. Kuin pieni juna tykytti etiäpäin :) Makaukset merkattiin ja sitten taas etiäpäin, palkka löytyi ja metsän keskellä se herkuteltiin :) Ei mitään ongelmaa kohdattu koko matkana, olen täysin ällikällä lyöty miten hienosti ekkunen meni :) Eijan pyykkipojat taisivat jäädä mettään kun en nähnyt niitä kerätä poies.
Minä kaupunkilainen (tunnustan) näin elämäni ekaa kertaa hirven jälkiä samaisessa metsässä missä ekun jälki meni :D joten ainakin kerran mentiin hirven jälkien yli jäljellä.
Ehkäpä sitä uskaltaisi ensi keväänä kokeeseen.. tosin veren vanhenemisaikaa pitäisi pidentää aika reippaasti ja katsoa mites ekku silloin menee :)
sunnuntai 7. syyskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti